Mie mietin pitkään et kirjottaisinko tänne tänään ollenkaan, ja jos kirjottaisin niin kirjottaisinko miun tänhetkisistä fiiliksistä, vai siitä, mitä oon puuhaillu. Tuota ajatellessani ja noita kuvia etsiskellessäni tajusin et en mie oo ees tehny mitään. Vahtoehtoja ei siis montaa jääny jäljelle. Tää viikko ei oo sujunu parhaan mahdollisen kaavan mukaan ja siks ei nyt oo fiilikset ihan katossa. Oon miettiny asioita normaalia enemmän ja haikaillu "vanhojen parempien aikojen perään".
Oon tajunnu et onnellisuus ei aina oo itsestäänselvä käsite. Sitä huomaa luvanneensa itelleen kerta toisensa jälkeen, et enää ei satu. Ja et kaikki tulee olemaan hyvin, kuhan vaan jaksaa olla positiivinen. Ja et kaikki on suhun tyytyväsiä kun myötälet mahollisimman monia, etkä uskalla sanoo vastaan jos sun päältäs kävellään. Aina ei tarvii olla vahva ja jaksaa olla yltiöpositiivinen, huonoja päiviä on meillä jokaisella. Ja aina ei todellakaan tarvii myötäillä. Jos aina vaan koittaa hiljaa olla erimieltä kun muut, sitä helposti kadottaa itsensä. Ja tärkeintä on muistaa, ettei kenelläkään oo oikeutta kävellä sun ylitses!
Tälläsiä asioita on tullu pohdittuu, koska tällä hetkellä miu omat ihmissuhteet on vähän solmussa moneenkii suuntaan, mut ei siitä sen enempää. Välillä vaan sitä tuntee olevansa niin hukassa. Onneks on olemassa ihmisiä jotka aina nostaa pystyyn, vaikka heittäs turvalleen useemminkin kun kerran. :) Ja toivottavasti kellekkään nyt ei tullu miusta sellasta ihme masentuneisuutta kuvaa. Ehei, se ei oo tarkotus! Miulla on kaikki asiat oikeestaan ihan hyvin, tällästä nyt vaa on tullu pohdittuu parin viimepäivän aikana.
(kuvat: we heart it)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti